Rooman hajoita ja hallitse (divide et impera) politiikka vallitsee tämän päivän työelämässä. Työnantaja on saanut mandaatin hallita Suomen työmarkkinatilannetta harjoittamalla juuri edellä mainittua menetelmää. Divide et impera näkyy parhaiten ulkoistamisen seurauksista. Työntekijäpuoli ei yksinkertaisesti onnistu vastaamaan jatkuvasti muuttuviin pelisääntöihin joihin ajaudutaan uusien työkiistojen vuoksi.

Hajoita ja hallitse sopii hyvin postmoderniin maailmaan. Työntekijöiden etujärjestöt ovat jo keskusjärjestötasolla keskenään eri mieltä monissa työelämän keskeisissä kysymyksissä, mutta todellisen etulyöntiaseman työnantajapuoli saavuttaa työntekijöiden keskinäisen solidaarisuuden puutteen avulla. Ulkoistaminen, pätkätyöt, määräaikaisen työvoiman lisääntyminen, paikallinen sopiminen, tuottavuus, tehokkuus ja erilaiset organisaatiouudistukset ovat tämän saman monisyisen ilmiön eri puolia. Työnantajapuoli voi heikentää työoloja pienin askelin askel kerrallaan haluamaansa suuntaan, koska työntekijäpuolella ei ole uskottavaa pelotetta kuten yleislakko. Edellisestä suuresta SAK:n 1986 järjestämästä yhteislakosta tulee maaliskuussa kuluneeksi 24 vuotta. Vuoden 1956 yleislakosta on jo yli puolivuosisataa.

TUPO:a ollaan oikeiston ja työnantajapuolen puheissa oltu jo hautaamassa useampaan otteeseen. Alakohtainen sopiminen nimittäin sopii hajoita ja hallitse politiikkkaan huomattavasti paremmin kuin tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Alakohtainen tai jopa paikallinen sopiminen rapauttaa eri alojen työntekijöiden kokemaa "yhteisöllisyyttä". Työmarkkinasopimukset eivät kiinnosta jos se ei suoranaisesti kosketa työntekijää itseään, niin silloin ihmiset passivoituvat taistelussa yhteisten etujen puolesta. Tätä ilmiötä voisi kutsua Nimj (Not in my job). Työnantajapuolen on tällöin erittäin helppoa toimia kuten Rooman keisari.

Kun työntekijäpuolella ei enää tunneta käsitettä tukilakko ja työtaistelut on onnistuttu yleisesti mustamaalaamaan median toimesta sabotaasiksi työnantajia kohtaan. Tällöin on turha ihmetellä kuin toimiala kerrallaan, yksi toisensa jälkeen yhtenäinen työnantajapuoli jyrää työntekijäpuolen jalkoihinsa. Eilen metsäteollisuus, tänään Finnair, huomenna kukaties sinun työpaikkasi?