Taloudesta puhuminen tuntuu olevan näinä aikoina ylikorostetun tärkeää. Ylipäänsä taloudesta on tullut median yksi kestoaiheista sillä koskettaahan se loppujen lopuksi suuria massoja enemmän kuin monet uskovatkaan. Kaikesta tästä huolimatta ihmisten tietämys taloudesta ja sen mekanismeista on äärimmäisen vajavaista, vaikka pankista olisi juuri saatu 300 000 euron asuntolaina. Miksi taloutta ei ymmärretä, vaikka pitkällä aikavälillä tarkasteltuna markkinatalous noudattaa suuria megatrendejä uskollisesti.

Kun puhutaan taloudesta on vaikea olla ottamatta esimerkiksi vuonna 2008 puhjennutta talouskriisiä. Kriisi muistutti kovasti aiempia talouden mullistuksia, joita on koettu koko markkinatalouden historian ajan, mutta miksi aiemmista kokemuksista ei ole otettu mitään opiksi? Ylikuumenemisen logiikka on lopulta aina sama, uskotaan, että nyt on löytynyt se loputtoman kasvun kehto joka jostain kumman syystä ei toistaisi historiaa kuplan puhkeamisen muodossa. Näin on kuitenkin aina tähän asti tapahtunut, mutta ihminen on ikuinen opportunisti joka jaksaa historiasta huolimatta pyristellä kaikkia realiteetteja vastaan.

Palataan kuitenkin vuoden 2008 romahdukseen. Mikä oli tämän kertaisen kuplan takana? Nyt syynä oli Yhdysvaltojen asuntokauppa. Mika Mäkelä on ansiokkaasti selvittänyt Yhdysvaltojen asuntokaupan mekanismeja 2000-luvulla. Maa ja kiinteistö kauppa nähtiin varmana rikastumisen keinona sillä maa on uusiutumaton luonnonvara, joten sen uskottiin kallistuvan. Sama koski asuntoja, kasvukeskuksissa ei ehditty rakentaa asuntoja niin nopeasti kuin tarve vaati, joten kysynnän ollessa jatkuvasti tarjontaa suurempi uskottiin ehtymättömän rikkauden lähteen löytyneen. Iso pyörä lähti pyörimään markkinoilla rikastuttaen maanomistajat, rakennusfirmat ja nopeat asunnonostajat. Asuntoja voitiin ostaa aivan huvittelumielessä kun asuntojen arvo jatkoi jatkuvasti kohoamistaan ei velkaakaan ollut kiire maksaa takaisin, päinvastoin pankit neuvoivat ottamaan lisää velkaa kohonnutta asunnonarvoa vastaan. Asuntojen koko kasvoi jatkuvasti kun mikään ei tuntunut riittävän.

Kaikesta tästä hyötyivät eniten pankit. Pankkiirien bonukset oltiin sidottu siihen kuinka paljon asuntolainatuotteita onnistuttiin kauppaamaan joten lainaa sai kuka vain, ilman mitään ehtoja. Lainaa piti vain saada myönnettyä mahdollisimman monille ja mahdollisimman paljon. Jotta mahdollisimman moni saatiin ottamaan lainaa yli omien maksukykyjensä pankit houkuttelivat asiakkaita tarjoamalla ennen näkemättömiä lainaehtoja. Edes korkoja ei tarvinnut maksaa välittömästi, vaan jos asiakas halusi niin pakettiin pystyi saamaan vaikkapa kaksi vuotta lyhennyksistä vapaata aikaa. Tämä tosin neuvoteltiin pankeissa niin, että korko pomppasi sitten nopeasti kaksinumeroisiin lukuihin, mutta ei hätää ainahan pystyi myymään ostamansa asunnon pois kalliimmalla hinnalla kuin siitä oli itse maksanut. Tämä tosin vaati sitä, että asuntojen hinnat jatkavat loputonta nousuaan.

Sitten kävi kuten niin usein aiemminkin, kupla puhkesi. Asuntojenarvo oli kadonnut kauas reaaliarvon ylipuolelle, niistä oli tullut spekulaation ja sijoittamisen kohteita, tavoitteena saada mahdollisimman nopeita voittoja. Sama kuvio on toistunut eri muodoissaan läpi markkinatalouden kuplien historian. Miksi kuplia sitten syntyy? Tutkimusten mukaan ihmiset eivät ole tietoisia tai ovat unohtaneet taloudelliset muutokset/eivätkä he ymmärrä talouden mekanismeja. Epätietoisuus ja tietämättömyys ovat siis kuplien taustalla, samalla markkinahysteria lietsoo tällaista käyttäytymistä. Sillä ei kai kukaan halua jäädä pois tämän junan kyydistä? Rationaalisesti päätöksiä tekevä homo economicus on siis kansantaloustieteen luoma myytti. Tällaista ihmisryhmää/populaatiota ei ole yksinkertaisesti olemassa. Miten mahtaa käydä suomalaiselle homo economicusille joka ottaa yhä suuria asuntolainoja maksaakseen korkealla pysyneitä asuntojen hintoja.

P.S. Lisämausteena Bruce Gildenin valokuvaesseistiikkaa Detroitista. Tuosta Yhdysvaltojen suuresta luvatusta maasta, josta tuli yhdessä hetkessä talouskriisin ja asuntokuplan symboli. Detroitin asukasluku on tipunnut autoteollisuuden romahtamisen myötä. Kiinteistöjen hinnat kokivat Detroitissa ennen näkemättömän sukelluksen eivätkä asuntojen hinnat ole nousseet mihinkään sen sijaan Detroitin tietyt asuinalueet uhkaavat rapistua tyhjillään.