Kasvun edellytyksistä keskustellaan talouspoliittisissa keskusteluissa kiivaasti. Muu maailma seuraa häikäistyneenä Kiinan, Intian ja Brasilia vuosittaista kasvuvauhtia bruttokansantuotteena mitattuna. Esimerkiksi lähes jokainen talousuutinen julistaa Kiinan vuosittaista kymmenen prosentin kasvua. Eurooppa ja Yhdysvallat jäävät uutisoinnissa positiivisien uutisten ulkopuolelle. Finanssikriisistä lauennut lama koetteli erityisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan talouksia ja nousu on lähes olematonta Kiinaan verrattuna. Tulevaisuus on siis Aasian talousuutiset julistavat.

Näin epäilemättä onkin, mutta ei pelkästään näistä syistä mitä talousuutisointi antaa ymmärtää. Sillä siinä missä talousuutiset ja eri intressiryhmät haluavat antaa meille kuvan Aasian menestyksestä vain sen talouskasvuun perustuen, kysyykö kukaan, miksi talous kasvaa Aasiassa Eurooppaa ja Yhdysvaltoja enemmän? Voisiko vastaus löytyä niinkin yksinkertaisesta selityksestä kuin bruttokansantuotteen koko.

Vertaillaan hieman numeroita. IMF:n (kansainvälinen valuuttarahasto) mukaan maailman suurimmat bruttokansantuotteet asukasta kohden laskettuna ovat

Qatar 88 232 $

Luxembourg 80 304 $

Singapore 57 238 $

Norja 52 238 $

Brunei 47 200 $

Listan viisi suurinta bruttokansantuotetta asukaslukuun suhteutettuna löytyy suhteellisen pienistä, mutta vauraista maista. Samalla kolmen viidestä (Qatar, Norja ja Brunei) takaa korostuu raaka-aineiden merkitys vauraudelle. Luxembourgin ja Singaporen korkea bkt luku selittynee pankkitoiminnalla kun kyseiset maat ovat enemmän tai vähemmän kaupunkivaltioita.

Tämän jälkeen listalla ovat teollistuneet länsimaat, eli Pohjois-Amerikka, Länsi- ja Pohjois-Euroopan maat, Australia, Etelä-Korea, Japani ja muutamat suuret öljymaat kuten Kuwait ja Arabiemiraatit. Esimerkiksi Suomen bkt per asukasta on 34 401$ kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Suomi on IMF:n listan sijalla 22. kun listalla on kaiken kaikkiaan 192 maata. Havainnollistaakseni bkt per asukas lukuja liitän tähän IMF:n tilaston kolmekymmentä ensimmäistä maata tästä tilastosta.

1 Qatar 88,232

2 Luxembourg 80,304

3 Singapore 57,238

4 Norway 52,238

5 Brunei 47,200

6 United States 47,123 —

Hong Kong 45,277

7 Switzerland 41,765

8 Netherlands 40,777

9 Australia 39,692

10 Austria 39,454

11 Canada 39,033

12 Ireland 38,685

13 Kuwait 38,293

14 Sweden 37,775

15 United Arab Emirates 36,973

16 Denmark 36,764

17 Iceland 36,681

18 Belgium 36,274

19 Germany 35,930

20 United Kingdom 35,053

21 Republic of China (Taiwan) 34,743

22 Finland 34,401

23 France 34,092

24 Japan 33,828

25 Korea, South 29,791

26 Spain 29,651

27 Italy 29,418

28 Israel 29,404

29 Greece 28,833

30 Cyprus 28,045

Länsimaat Suomi mukaan luettuna menestyvät bkt per asukas vertailussa erittäin hyvin. Kun nyt sitten verrataan näitä edellä olevia maita tämän hetkisiin talouskasvun buumimaihin niin havaitaan, että luvut ovat aivan toista luokkaa.

Otetaan esimerkki tarkasteluun maailman tämän hetkinen talousveturi Kiina. Kiina löytyy IMF:n listalta sijalta 93. Kiinan bkt per asukas on vaatimattomat 7 500 dollaria per asukas. Brasilian vastaava luku on hieman yli 11 000 dollaria ja Intian vaivaiset hieman yli 3 000 dollaria per asukas. Kun nousevista talouksista puhutaan niin jo pelkästään näitä lukuja tarkastelemalla ymmärretään, missä maissa kasvu on vielä mahdollista ja missä kasvu on jo kokonsa puolesta hitaampaa. Ei liene realistista odottaa, että edellä mainitun listan kolmekymmentä "parasta" bkt per asukas lukemaa voi kasvaa samaa vauhtia kuin Kiinan, Brasilian tai Intian luvut.

Suomessa on oltu vastaavalla tasolla bkt per asukas luvuissa viimeksi 1970-luvulla. Pitäisikö meidän reippaamman talouskasvun nimissä palata 70-luvulle? Tässäkö on suurien kasvulukujen ja sijoittajien toivoma malli, tuhotkaamme yhteiskuntamme infrastruktuuri ja palatkaamme ajassa taakse päin jotta suuret kasvuluvut mahdollistuvat?

Sama ilmiö toistui uutisoinnissa kun havaittiin, että viime vuoden eniten noussut pörssi oli Ulan Batorin pörssi. Mongoliassa kasvu lienee mahdollista juuri sen vuoksi, että kehitys on valmiiksi ollut suhteellisen "matala" ja hinnat edullisia verrattuna vaikkapa Lontoon pörssiin.

Seuraavan kerran kun taloustoimittajat / taloudellisten etujärjestöjen edustajat kuolaavat suurien kasvulukujen perässä kannattaa muistaa mitkä tekijät näiden kasvulukujen taustalla vaikuttavat.