Talous ja talouspolitiikka näyttävät nousevan vaalien yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Vaalikampanjoiden aikana on kuitenkin kuulunut erikoisia kommentteja talouden toiminnasta. Miten esimerkiksi tiettyjä talouspoliittisia linjauksia perustellaan. Kuinka helppoa on poliitikon puhua ohi suunsa jos kuulija ei tiedä asioista poliitikkoa enempään. Esittelen tässä vain muutaman esimerkin kuulluista talouteen liittyvistä jargoneista.

1) Tuloerojen kasvattaminen ei ole pahasta.

Väite, että tuloerot eivät haittaa hyvinvointia voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Esimerkkinä pienistä tuloeroista on käytetty Neuvostoliittoa. Eli vapaa lainaus menee jotenkin näin: "Me olemme kaikki nähneet mitä pienet tuloerot saivat aikaan Neuvostoliittossa". Väite olettaa siis, että Neuvostoliitossa tulonjako olisi ollut maailman tasaisinta. Näin ei kuitenkaan ollut sillä jo 1970-luvulla Neuvostoliiton gini-kerroin, joka kuvaa tulojen jakautumista oli korkeampi kuin useimmissa länsimaissa. (Korkea gini-kerroin tarkoittaa epätasaista tulojen jakautumista). Väite matalien tuloerojen turmiollisuudesta joutaa siis romukoppaan. Itse asiassa gini-kertoimien tutkailu myös tämän hetken tilastoja katsomalla avartaa maailmaa kummasti. Esimerkiksi Kiinassa tulot jakautuvat jo yhtä epätasaisesti kuin Yhdysvalloissa. Näin siis "kommunistisessa" Kiinassa. Sama ilmiö toistuu kuin Neuvostoliitossa eli pieni eliitti haalii suurimman osan tuloista itselleen. Aivan kuten myös Pohjois-Koreassa. Suurten tuloerojen haitoista voi lukea lisää juuri julkaistusta Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kirjoittamasta kirjasta Tasa-arvo ja hyvinvointi.

2) Velkojen takaaminen on ainoa vaihtoehto.

Tähän syyllistyvät niin pankit, taloustieteilijät kuin poliitikot, mutta miksi ei olisi vaihtoehtoa? Kreikan valtion budjetti on ollut alijäämäinen viimeiset kolmekymmentä vuotta, miksi siitä tuli ongelma juuri nyt? Miksi velkojen vakuudeksi vaaditaan järjettömän tiukkaa talouskuria (julkisen sektorin palkkoja leikataan paikoin jopa 30%, julkinen terveydenhuolto ja koulutus joutuvat leikkauksien kohteeksi, eläkeikää nostetaan) vaikka tiedetään, että tällaisella talouspolitiikalla on saatu vain Yhdysvalloissakin käsittämätön valtionvelka aikaiseksi. Kreikka, Irlanti, Portugali sekä mahdollisesti Espanja, Italia ja Belgia ovat tavalla tai toisella joutumassa ennennäkemättömän säästökuurin kohteeksi vaikka samaan aikaan tiedetään, että tämä ei tuo yhdellekään näiden maiden kansalaisista mitään hyötyjä. Suurin virhe joka Euro-aluetta koskee on se, että EKP (Euroopan keskuspankki) jätettiin aikanaan EMU:a pystytettäessä poliittisen kontrollin ulkopuolelle. EKP on maailman Friedmanilaisin keskuspankki Etelä-Afrikan keskuspankin ohella. Teppo Eskelinen näkeekin tämän yhdeksi Euro-alueen keskeisimmäksi ongelmaksi. Palataan takaisin alkuperäiseen väitteeseen, että lainojen takaaminen on ainoa vaihtoehto. Mitä sitten jos jokin näistä maista, esimerkiksi Kreikka päättäisi olla maksamatta lainoja koskaan takaisin? Mitä siitä seuraisi, erottaminen Euro-alueesta? Kreikkalaisia tämä tuskin häiritsisi. Mikä olisi pahinta mitä Kreikalle voisi tällä skenaariolla tapahtua? Mikä sitä siis motivoisi maksamaan lainoja takaisin. IMF (Kansainvälinen valuuttarahasto) on lienee näiden kriisien ainoita voittajia. Se saa monta eurooppalaista valtiota ohjaukseensa ja käytännössä vapaat kädet määritellä niiden talouspolitiikkaa seuraavat 10-15 vuotta. Onko tämä demokratiaa? Ylipäänsä mitä enemmän taloutta on vapautettu sitä autoritaarisempaa siitä on tullut. Ajatellaan vaikka amerikkalaisia yrityksiä, jotka luottoluokittavat valtioiden luottoja. Heillä on aivan uskomaton valta määrätä miljoonien ihmisten kohtalosta ilman minkäänlaista kontrollia. Miten terveeseen talouspolitiikkaan tämä johtaa?

3) Yrittäjyys luo hyvinvointia.

Väite on erittäin erikoinen mikäli siihen perehtyy yhtään syvemmin. 85% Suomessa toimivista yrityksistä ovat pieniä tai perheyrityksiä jolloin niiden työllistävä vaikutus ulottuu todellisuudessa vain yrittäjään ja hänen perheeseensä. Miksi ei yhtä lailla puhuttaisi julkisen sektorin työllistävästä vaikutuksesta sen karsimisen sijaan? Julkinen sektori työllistää Suomessa suoraan yli 550 000 henkilöä, eikö tällä työllistävällä vaikutuksella ole mitään merkitystä? Vai onko ongelma julkisen puolen henkilöstö, josta yli 80% kuuluu alansa ammattiliittoon ja järjestäytymisaste on näin ollen erittäin korkea verrattuna yrittäjiin, jotka ovat valtion kannalta ihannetyöläisiä, ei sairauslomia, ei vuosilomia, ei työttömyysturvaa ja eläke oman maksun varassa. Onko yrittäjyyteen kannustamisessa kyse lopulta siitä, että näin saadaan kuuliaista työvoimaa joka ei pysty puolustamaan oikeuksiaan sillä heillä ei niitä ole. Lisäksi on hyvä muistaa, että yritysten (pois lukien osuuskunnat) pääasiallinen tarkoitus on vain ja ainoastaan tuottaa omistajilleen voittoa.

Toiseksi jos yrittäjyys itseisarvona loisi hyvinvointia olisi Bangladesh maailman rikkain ja hyvinvoivin valtio. Bangladeshissa on nimittäin eniten yrittäjiä suhteessa asukaslukuun maailmassa. Ha-Joon Chang Cambridgen yliopistosta on tutkinut vapaaseen markkinatalouteen liittyviä kysymyksiä ja hän pitää yrittäjyyden ja talouskasvun rinnastamista taloustieteellisesti kestämättömänä. Samoin hän kiistää koko vapaiden markkinoiden olemassa olon, mutta se on jo täysin toinen kysymys. Onko yrittäjyys siis yhtään sen tärkeämpää kuin esimerkiksi julkisen sektorin työllistävä vaikutus?

Kun kuuntelemme "talous viisaita" kuuntelemme tosiasiassa ihmisiä joilla on usein myös hyvin voimakkaat henkilökohtaiset intressit sanoa niitä asioita joita he sanovat. Esimerkiksi vuonna 2008 kun finanssikriisi puhkesi Yhdysvalloissa olivat Suomen valtionvarainministeri sekä muutamat taloustieteilijät kiireellä julistamassa sen pientä merkitystä Suomen taloudelle. Mieleeni jäi eräs Osuuspankin ekonomisti joka uutisissa kehotti ihmisiä välttämään osakkaiden myyntiä. Kysyikö kukaan miksi hän sanoi näin? Olisiko niin, että tällä ekonomistilla olisi ollut kiire saada myytyä omat ja työnantajansa osakkeet vielä tuolloin kun niiden arvo ei ollut ehtinyt juuri tippua, ennen kuin "tavalliset" osakkeenomistajat ehtivät tehdä samoin ja romahduttaa näin osakkeiden arvoa? Yleensä tällaisten tahojen edustajilla on siis myös omat motiivit antaa medialle tietynlaisia lausuntoja.