Marraskuun alussa uutisoitiin näyttävästi maailman väkiluvun ylittäneen 7 miljardia ihmistä. 50 vuodessa maailman väkiluku on kaksinkertaistunut. Tämän blogitekstin tarkoitus ei ole pohtia pelkästään maailman väestön hurjaa kasvuvauhtia vaan laajemmin niitä yhteiskunnallisia vaikutuksia joita sillä on globaalisti yhteiskuntarakenteisiin. Mitä muutoksia tämä valtava muutos tulee globaalilla tasolla tarkoittamaan? Muutoksia tulee olemaan monia sillä väestön määrä liittyy kiinteästi moneen yhteiskunnalliseen kysymykseen kuten luonnonvarojen ja elintarvikkeiden riittäminen. Ympäristö, talous ja kulttuuri tulevat kaikki kokemaan muutoksia väestönkasvun myötä.

Tämän kertaisen blogitekstin punainen lanka on hahmotella sellaisia taloudellisia muutoksia joita ei muualla ole nostettu esiin. Erityisesti olen kiinnostunut pohtimaan työn muutosta globaalilla tasolla. Palkkatyön merkitys tulee ainakin globaalisti muuttumaan sillä väestönkasvu ei suinkaan pysähdy tähän vaan maapallon ihmisväestön ennustetaan saavuttavan 9 miljardin rajapyykin vuosisadan puoleenväliin mennessä. Tämä tulee viimeistään muuttamaan käsitystä siitä voidaanko palkkatyötä pitää ihmisten elämän keskeisenä sisältönä. 9 miljardin ihmisen työllistäminen itsessään on aivan mahdotonta. Elämme suuren epävarmuuden ajassa jolloin talouden merkitys tuntuu ylikorostuneen, mutta mitä tämä tarkoittaa? Eurokriisi, Yhdysvaltojen finanssikriisi ja ylipäänsä monien länsimaiden julkisten talouksien tasapaino ovat saaneet ja tulevat saamaan palstamillimetrejä jatkossakin. Tavalla tai toisella nykyiset talouden harmaat pilvet alkoivat synketä toden teolla vuoden 2008 Yhdysvalloissa räjähtäneen finanssikriisin jälkimainingeissa. James Galbraith tosin oli jo vuosia varoitellut Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden ja lainojen sairaasta tilasta, mutta turhaan. Eihän kukaan halua kuulla huonoja uutisia kun hetkellisesti pyyhkii hyvin.

Takaisin itse blogitekstin aiheeseen eli työn merkityksen globaaliin muutokseen. Palkkatyö ei voi olla ainoa tapa kerätä taloudellista arvoa enää tulevassa maailmassa jossa ihmiskunnan väkiluku  lähenee kymmentä miljardia. Miksi näin on? Eikö suurempi väestö tarkoita suurempaa hyödykkeiden kysyntää ja kulutusta? Näin ei yksiselitteisesti ole sillä automaatio syö ja on jo syönyt paljon teollisuuden työpaikkoja globaalisti. Automaatio tulee leviämään jopa Kiinaan sillä vaikka aiemmin kiinalainen työläinen tuli halvemmaksi kuin tuotantolinjojen automaatio on palkkakehitys myös Kiinassa tehnyt työvoimasta aiempaa kalliimpaa. Samoin kun tarkkailemme maita/alueita joita väestönkasvu koskettaa kaikista merkittävimmin niin huomaamme, että erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tulee syntymään merkittävä osa tulevasta väestöstä. Heille elämä ei automaattisesti tarkoita parempaa elintasoa. Palveluyhteiskunta kantaa aikansa Suomessa ja länsimaissa, mutta väestön ikääntyminen useimmissa länsimaissa ja esimerkiksi Japanissa vievät pitkässä juoksussa pohjan myös palvelualan työpaikoilta. Yllättävää kyllä, mutta väestön ikääntyminen koskettaa myös Kiinaa sen aggressiivisen yhden lapsen politiikan vuoksi. Väestönkasvun tulevista merkittävistä alueista ainoastaan Intian niemimaa tulee hyötymään elintason noususta.
 
Väestönkasvu, automaatio sekä elintason kehitys liittyvät kaikki kiinteästi toisiinsa. Arabikevät ja muualla maailmassa nousevat nuorten mielenilmaukset kertovat karua kieltä tulevaisuudesta. Lähes kaikkia näitä liikkeitä kuten ”Occupy” liikkeet yhdistää nuorten osallistuminen niihin. Niin Espanjassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä kuin Libyassa nuoret ovat olleet avainasemassa. Samoin Ison-Britannian levottomuudet olivat nuorten protesti vallitsevaa yhteiskunnallista järjestystä vastaan. Miten tämä liittyy työllisyyteen? No kaikkia näitä esimerkkejä Arabikeväästä Lontoon protesteihin yhdistää tulevaisuudesta epävarmat nuoret. Eräs kansainvälisen politiikan tutkimus on jo vuosia sitten todennut, että yhteiskunnalliset muutokset ja murrokset ovat aina sitä suurempia, mitä enemmän jossain alueella/maassa asuu työttömiä nuoria miehiä. Eli juuri näitä henkilöitä jotka olivat esimerkiksi Arabikevään aktiiveja. Sama kuvio toistuu jo Euroopassa esimerkiksi Espanjassa alle kolmekymppiset ovat jo vuosia kulkeneet nimellä tuhannen euron sukupolvi, viitaten siihen, että nuori korkeastikin koulutettu espanjalainen ei saa muita kuin töitä josta saa tuhat euroa kuussa palkkaa.

Työllisyyden tai paremmin sanottuna työttömyyden ongelmat ovat jo nyt ilmeisiä Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Mitä tapahtuu kun kymmenen vuoden kuluttua työmarkkinoille olisi maailmanlaajuisesti tulossa huomattavasti enemmän ihmisiä kun siellä on työpaikkoja. Voidaanko palkkatyötä pitää ihmiselämän ainoana tavoiteltavana tai taloudellisesti välttämättömänä ratkaisuna? Mihin tehtäviin nämä kaikki ihmiset tulisi työllistää? Realistista olisi myös pohtia miten nykyinen talousjärjestelmä sopeutuu tällaiseen muutokseen. Finanssikapitalismi ja reaalitalous ovat jo karanneet hyvin kauas toisistaan. Jos väestönkasvu ja sitä kautta nuorten työttömyys kasvaa kaikkialla maailmassa on yhteiskunnalliset protestit nyt vasta pieniä siihen mitä on odotettavissa. Väestönkasvun epätasapaino rikkaiden teollisuusmaiden ja kolmannenmaailman maiden välillä on jo kuilu. Länsimaat vanhenevat ja samalla muu maailma on nuorempi kuin koskaan aiemmin. Maailman väestöpyramidi on todellakin pyramidi toisin kuin Euroopan. Mitä tulevaisuudessa on sitten odotettavissa? Väestön liikkuvuus kasvaa entisestään jos taloudellinen kehitys ei nosta köyhempien maiden elintasoa. Työttömiä tai työtä/koulutuspaikkaa vailla olevia nuoria on pahimmillaan kymmeniä miljoonia ellei jopa puhuta vielä suuremmista luvuista. Taloudellinen epävarmuus voi siis pahimmillaan koskettaa suurta osaa maapallon väestöstä. Nykyiset sukupolvet eivät voi olla varmoja tulevaisuutensa suhteen muusta kuin epävarmuudesta. Vuonna 2050 maapallo näyttää kuitenkin erilaiselta kuin tällä hetkellä.