"Jalkapallokausi on ohi: Ei enää pelejä. Ei enää pommeja. Ei enää kävelyä. Ei enää hauskanpitoa. Ei enää uimista. 67. Se on 17 vuotta yli 50. 17 enemmän kuin tarvitsin tai halusin. Tylsää. Olen aina pahantuulinen. Ei hauskaa - kenellekään. Olet käymässä ahneeksi. Käyttäydy ikäsi vaatimalla arvokkuudella. Rentoudu - Ei se satu." (Hunter S. Thompsonin viimeiset muistiinpanot)

Gonzo - Hunter S. Thompsonin elämä on Rolling Stonen perustajan Jann S. Wennerin ja toimittaja Corey Seymourin kokoama kirja edesmenneestä gonzo-journalismin isästä. Gonzo ei ole elämänkerta vaan se on enemmänkin Wennerin ja Seymourin kokoon parsima aikalaismuistelma Hunter S. Thompsonista. Kronologisesti kulkevasta tarinasta huolimatta kirjan kertojat ovat lukuisat eri ihmiset, jotka tunsivat Hunterin hänen elämänsä eri vaiheissa. Tyypillisen elämänkerran tai muistelmateoksen tapaan Gonzon tarina lähtee liikkeelle Thompsonin lapsuudesta. Kentucky ja siellä vietetty lapsuus jättivät omanlaisensa jäljet Hunteriin, mutta tiettyjä piirteitä hänessä korostivat niin lapsuuden aikaiset ystävät kuin vasta aikuisiällä tutuksi tulleet ihmiset. Karismaa Hunter tuntuu säteilleen, sillä niin moni muistelija käyttää aikaa kuvatakseen hänen poikkeuksellista karismaansa. Hunter S. Thompson faneille kirja ei tuo suuria paljastuksia, eikä otsikoita. Kaikki tämä on kerrottu jo aiemmin. Itse asiassa koko Thompsonin tuotanto oli enemmän ja vähemmän omaelämänkerrallista tai ainakin vahvasti kertojan äänen mukanaan tapahtumiin sekoittavaa journalismia. Toki Hunter kirjoitti myös fiktiota tai ehkä hänen tapauksessaan ei pitäisi puhua faktasta eikä fiktiosta vaan nimenomaan gonzosta, jonka luoja Hunter oli.

Kirja suurin ongelma on sen lukijan kannalta juuri useat kertojat ja muistelijat. Samoja asioita toistellaan jopa saman ihmisen kertomana ja tämä jos mikä turhauttaa lukijaa. Samalla useaan osaan hajotettu kertojan ääni ei palvele tarinaa sen enempää. Tämä on sinällään melko yllättävää kun ajattelee millaiset pitkänlinjan journalistit kirjan takana ovat. Tarina sen sijaan on mitä mielenkiintoisin. Se piirtää kuvaa miehestä joka eli niin kuin saarnasi. Hunter S. Thompson nousi aikansa yhdeksi merkittävimmistä kulttuuri-ikoneista ja yhä kuolemansa jälkeen häntä kunnioitetaan niin kirjailijana kuin ilmiönä. Hunter ehti elämänsä aikana toimia reportterina useassa eri lehdessä, mutta pysyvimmän ja syvimmän suhteensa hän loi Rolling Stone lehden kanssa. Rolling Stonen aikakaudelle osuvat myös hänen uransa ehdottomat huiput kuten Fear and loathing in Las Vegas, eli Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Hunterin elämänvaiheita on turha kerrata sen enempää kirja-arvostelussa, varsinkin kun suurin osa nimen tunnistavista henkilöistä tunnistaa myös legendan nimen taustalla.

Uutta tietoa Hunterista tämä haastatteluelämänkerta tuo ainakin minulle hänen viimeisistä vuosistaan. Oikeastaan maagiset tekstit ovat syntyneet Hunterin uran alkupuolella 1960- ja 70-luvuilla. Montaa kirjaa Hunter ei enää viimeisten vuosien aikana julkaissut, ylipäänsä hänen luovuutensa jäi päihteidenkäytön varjoon. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa kirjan filmatisointi toi Hunterin uusien sukupolvien tietoon 90-luvun lopussa. Johnny Depp tekee elokuvassa huikean roolisuorituksen Raoul Dukena aka Hunter S. Thompsonina. Roolia varten Depp asusteli pidemmän toivin Hunterin tilalla Coloradossa. Näin ollen heistä tuli hyvät ystävät ja kirjan esipuhe on täten myös Johnny Deppin käsialaa. Kirjan merkittävin tieto tulee Hunterin viimeisistä vuosista sillä ystävät ja perheenjäsenet muistelevat vanhentunutta Hunteria erilaisin silmin kuin nuorta gonzo-journalistia. Hunter oli viimeisinä aikoinaan huonommassa kunnossa kuin koskaan, jalan katkaiseminen ja yhä pahemmat päihdeongelmat yhdessä iän kanssa veivät elämänhalun Hunterista. Yksi kirjan koskettavimmista kohdista onkin kun hänen ystävänsä huomaavat Hunterin tajunneen oman tilansa. Riehakas Hunter oli poissa ja kipinä hänen silmistään oli kadonnut. Ei mennyt aikaakaan kun Hunter tajusi aikansa koittaneen. Elämänkerta kattaa luonnollisesti vielä muisteluja Hunterin kuoleman jälkeen, mutta suurin kirjallinen anti on tarinoissa hänen elämästään.